Veronassa huomasimme heti saman kuin Ranskassa. Kukaan ei puhu englantia. Tasta sen enemman masentumatta lahdimme etsimaan paikkaa jossa nukkua. Kavimme turisti-infossa (joka oli siirtynyt juna-asemalta keskustaan remontin takia) kysymassa ja neiti kertoi etta ainoa paikka missa on uima-allas on neljan tahden hotelli ja lahin hostelli sijaitsee 15km paassa keskustasta. Siirryimme pitamaan palaveria ulkona olevaan raflaan.
Palaverissa totesimme etta Verona on kallis, kuuma, taynna turisteja ja kaikkialle on pitka matka. Palaverimme keskeytti muinainen roomalainen sotilas univormussaan. Pojat otti muutaman kuvan hanen kanssaan, tippasi ja sitten lahdimmekin jo etsimaan pakotieta Italiasta.
Juna-asemalla jonotimme ensin lipputiskille, josta englantia osaamaton kaski meidat informationiin. Jonotimme informationissa etta paasisimme tiskille ja seta siella ei ollut uskoa etta emme puhu italiaa, mulkero. Annoimme sedan paattaa lahdemmeko Prahaan vai Budapestiin ja han valitsi Budapestin koska ei todennakoisesti tiennyt mika Praha on. Lahdimme takaisin lipputiskille. Lipputiskilla paasimme ystavallisen italiaanon, Giuseppen, puheille. Giuseppe sanoi etta jos lahdemme tuntia aikaisemmalla saamme nukkumapaikat, joten nain toimittiin. Venasimme tunnin ja nousimme junaan kohti Monfalconea.
Meilla oli Monfalconessa pari tuntia aikaa ennen kuin junamme kohti Budapestia lahti, joten aattelimme etsia hieman purtavaa. Loysimme ilmeisesti kylan ainoan ravintolan asemaa vastapaata. Kavelimme sisaan ja italiaano ilmoitti meille etta "SOLO LASAGNA." Nalkaisina totesimme etta si si, ei italiainen lasagne voi huonoa olla. Mutta kuinkas sitten kavikaan. Saimme eteemme puolikkaan annoksen mikrolasagnea, josta meita kehdattiin laskuttaa yhteensa 34e. Onneksi joni sentaan veti 85e paikallisesta peliautomaatista.
Junamme kohti Budapestia viimeinkin lahti ja paasimme pois sielta rotankolosta. Lahdimme etsimaan paikkojamme ja yllatys yllatys, paikkamme oli normaalit istumapaikat ilman jalkatilaa. Jopa minun, Manun, jalkatila oli ihan olematon. Olimme niin pettyneet Giuseppeen, se possu. Onneksi sentaan meilla oli hyvaa matkaseuraa, silla vastapaata olivat ruotsalaiset reilaajat Tobias ja Christopher. Aikaimme hopoteltuamme siirryimme ravintolavaunuun.
Ravintovaunussa seuraamme liittyi kaksi suomalaista. Tassa junassa oli uskomattoman paljon skandeja. Otimme muutamat virvokkeet hyvassa seurassa ja ruotsalaiset opettivat meille hauskan snapsilaulun.
Taxen den har fyra ben
Tuppen den har två
Snoppen den har inga ben
men den kan stå ändå
SKÅL!
Eli suomeksi, Mayrakoiralla on nelja jalkaa, kukolla on kaksi. Kullilla ei ole yhtaan jalkaa ja silti se seisoo, KIPPIS!
Virvokkeiden jalkeen menimme kokeilemaan milta nukkuminen tuntuu. Noin tunnin valein meidat heratettiin joko nayttamaan passia, matkalippua tai molempia. Kroatialaiset, Slovakialaiset ja muut keta niita kyseli ovat perseesta.
Herasimme lahella Budapestia. Junassa meita tuli puhuttelemaan kaksi nuorta jannua, jotka paljastuivat hostellin sisaanheittajiksi. Saimme heilta ilmaisen kyydin hostelliin ja hyvan tarjouksen, vain 10e yo. Hostellimme oli hieman kamainen, hometta ja sillee, perus vanha neuvostoliittolainen kommuuni. Eli juuri meille sopiva.
Lahdimme etsimaan ravintolaa taskut taynna kyseista leikkirahaa. Tiesimme alhaisesta hintatasosta ja menimme hienon nakoiseen ravintolaan. Voi kuinka hieno se oikeasti olikin. Meilla oli seitseman tarjoilijaa ja pari kokkia. Ravintolapaallikko saattoi meidat poytaamme ja nelja tarjoilijaa kantoi alkupaloja poytaan pyytamatta. Soimme yhden elamamme parhaimmista aterioista ja saimme parasta palvelua ikina. Sitten tuli lasku, vaivaiset 23500 paikallista monopolirahaa. Noin 20e per larvi. Lahdimme mahat kyllaisena ja tuntien itsemme miljonaareiksi.
Hostellimme alakerrassa oli Pub Africa. Istuimme poytaan ja pelasimme ristiseiskaa, syotimme muutaman tonnin (enemman kuin baarimikko tekee kuukaudessa lol xd) jukeboxiin, juotiin kaapillinen coca-colaa ja totesimme etta paikalliset ovat todella ystavallisia suomalaisia kohtaan. Kaikki osaavat muutaman sanan suomea, vittu, perkele ja minulla on krapula. Lahdimme Queenin We are the Championssin soidessa ylos nukkumaan. Taydellinen paatos lahes taydelliselle paivalle!
Tana aamuna lahdimme taksilla toiseen hostelliin pesemaan pyykkia. Laitoimme pyykit koneeseen ja menimme viereiseen ravintolaan syomaan pitsaa. KSPn paatoksella veljekset lahtivat siirtamaan vaatteet pesukoneesta kuivausrumpuun. Soimme hyvin mielin ja lahdimme hakemaan pyykkejamme. Avasimme kuivurin ja pyykit olivat litimarkia. Joni oli suuressa viisaudessaan vaihtanut lammon mediumille ja jouduimme laittamaan pyykit uusiksi kuivuriin.
Nyt olemme maailman hitaimmilla koneilla paivittamassa blogia. Lampoa taalla on vaatimattomat 35 astetta, paleltukaa suomessa koyhat.
t. miljonaarit.
Huomenna Euroopan suurin kylpyla, cya
Manu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti