Perkeleet were here!

Nettikahvilasta menimme Subiin miettimaan seuraavaa siirtoamme. Paadyimme siihen, etta lahdemme African Pubiin hostellin alakerrassa. Hakkasimme tapamme mukaan ristiseiskaa (mina johdan btw) ja syotimme rahaa jukeboxiin. Nautimme pari virvoiketta ja seuraamme liittyi brittitytto, joka kysyi tahdommeko lahtea hanen ystaviensa ja muutaman ranskalaisen pojan kanssa katsomaan yoelamaa.

Lahdimme uusien ystaviemme kanssa suunnistamaan kohti ulkoilmayokerhoja. Kierreltyamme muutaman kilometrin loysimme viimein etsimamme mestan. Paikka oli taynna paikallista nuorisoa. Siis oikeasti taynna. Ankesimme kuitenkin itsemme porukan sekaan ja taistelimme tiemme baaritiskille. Tilasin vodka red bullin ja nainen toi sen 1800 paikallisen valuutan laskun kera. Annoin rahat, vaikka 1800 oli ihan ryostohinta. En saanut edes vaihtorahoja takaisin. Joimme paukun ja lahdimme pois kusetettu olo mukanamme. Tassa vaiheessa olimme jo hukanneet britit ja ranskalaiset.

Matkalla yokerhosta hostelliin poikkesimme 247 viinakaupan kautta. Ostimme pullon Finlandia -vodkaa ja pullon skumppaa. Paukautimme skumpat hostellin edessa ja tarjosimme yhdelle uusista ystavistamme sita. Kun skumpat oli juotu, tallustimme alas Pub Africaan. Pub Africassa oli toisella puolella yksityistilaisuus, jonkun paikallisen synttarit. Meidan lasnaoloamme ei selvastikkaan arvostettu, koska joku mandariinikainalo ja rillipaa nayttivat meille kasimerkkeja ja muutenkin uhosivat. Nauroimme heille ja valon tultua otimme hissin ylakertaan nauttimaan hieman Finlandia Limea. Menimme hyvin mielin nukkumaan ja herasimme seuraavana aamuna valmiina virkistavaan kylpylakokemukseen.

Kokemus se ainakin oli. Menimme taksilla Euroopan suurimpaan kylpylaan, joka myos on ehka Euroopan paskaisin kylpyla. Kylpyla valmistui vuonna 1918 jolloin vesi vaihdettiin ensimmaisen ja viimeisen kerran. Se seisoneen veden haju ja ihokuonan maara altaissa oli yokottava. Lammitys toimi usean karvaisen turkkilaisen miehen toimesta. Piha altaat olivat ihan ok, niissa sentaan vaihtui vesi. Oksettavan, mutta silti todella rentouttavan, kokemuksen jalkeen lahdimme lujaa. Suosittelemme lampimasti eksoottisista tuoksuista nauttiville ja extreme -kokemuksia hakeville ihmisille. Lysti kustansi vaivaiset 3500 per larvi, eli noin 15 euroa + matkakustannukset.

Kun olimme pesseet turkkilaisten ihosolut ja homeisen veden paaltamme hostellissa, juoksimme lohduttamaan itseamme Pampasiin, aikaisemmassa postauksessa mainittuun luxusravintolaan. Soimme jalleen elamamme parhaat ateriat, ehka jopa paremmat kuin viime kerralla. Kyllaisina lahdimme hotellille ottamaan paikkarit.

Paikkareiden jalkeen ajattelimme viela kayda yksilla Pub Africassa. Pubissa istui enaa ystavamme Perkele, paikallinen vanha hevimies, joka puhui muutaman sanan suomea ja kaksi hostellin sisaanheittajaa. Olimme tavanneet Perkeleen ja sisaanheittajat jo ensimmaisena paivana. Baari oli valitettavasti mennyt jo kiinni, mutta Perkele kavi sanomassa etta Perkeleet (me) tahdoivat viela yhdet, joten saimme tilata viela sivuovesta. Istuimme Perkeleen ja kumppaneiden kanssa, naureskelimme ja kuuntelimme jukeboxia siihen saakka etta baarihenkilokunta halusi kotiin nukkumaan. Perkele kirjoitti viela Pubin poytaan etta "Perkeleet were here!" ja lahdimme pubista. Hyvastelimme ystavamme ja olimme valmiit lyomaan paat tyynyihin.

Aamulla kerasimme kamppeemme ja teimme check outin. Istuimme pihalla odottamassa taksia ja kaksi eilista sisaanheittajaa pyysivat meilta apua kantamaan kamaa Pub Africaan. Saimme ilmaiset kolat kiitokseksi ja loikkasimme taksiin. Taksilla asemalle ja asemalta junaan kohti prahaa.

Junareissu oli noin kuuden tunnin ja puolessa valissa nalka alkoi yllattamaan. Etsimme kasiimme ravintolavaunun ja istuimme poytaan. Meidan tarjoilijamme, Luigi, saapui paikalle. Luigi oli lihava, hikinen, haiseva ja eika puhunut sanaakaan englantia. Saimme kuin saimmekin tilattua jotain ruokaa. Sitten Luigi toi meille Pepsi Maxia... Venailtuamme puoli tuntia saimme annokset poytaan, joka ei ollut ihan sita mita tilasimme mutta (ainakin menussa) aika lahella kuitenkin. Soimme ja olimme positiivisesti yllattyneita, se ei ollut taysin syomakelvotonta. Pitaa kuitenkin antaa Luigille armoa, hanen tehtaviinsa kuului mm. tarjoilu, ruuan valmistus, siivous, veturin kuljettaminen, kioskin pitaminen, hiilien lapioiminen, eli toisin sanottuna kaiken muun paitsi matkalippujen tarkastamisen. Sita virkaa hoiti Boris, tatuoitu ja lavistettu tappaja.

Prahaan paastyamme tapasimme jalleen nuoren sisaanheittajan. Kaveri vaikutti luotettavalta ja paatimme lahtea hanen mukaansa. Han saattoi meidat ensin ostamaan metrolippuja ja peraamme lahti todella epamiellyttava pappa, 60-vuotias vanha natsi. Han kertoi etta hostelli johon olimme menossa oli todella kaukana, "you will get beat up" ja kun meidan sisaanheittajamme kaski hanen lahtea, vanha natsi tokaisi "fuck you jewish shit!" Paasimme hanesta eroon ja menimme metrolla noin viiden minuutin kavelymatkan paahan hostellista. Kaveri saattoi meidat ihan hostelliin saakka, antaen samalla neuvoja mita kannattaa ja mita ei kannata tehda. Saimme ilmaiset oluet, teimme check inin, veimme kamat huoneeseen ja menimme alakerran baariin pelaamaan ristiseiskaa. Aikamme pelailtuamme ja yhdet juotuamme palasimme huoneeseemme. Olimme jo melkein unohtaneet Luigin. Han oli selvasti narkastynyt Tompan tavasta vaatia palvelua ja oli virittanyt pienen jekun Tompan pihviin. Luigin kosto oli taydellinen, silla Tompalta tuli tavaraa molemmista paista.

Aamulla Tom herasi puhdistuneena ja kaksi kiloa kevyempana. Kavimme kaupassa, soimme aamupalaa, loysimme Koskenkorvaa joka oli tottakai pakko ostaa, suomalaisia kun ollaan. Koska baari alakerrassa oli sulki, joimme koskenkorvamme pois ja lahdimme kohti pubia. Paasimme noin kolme sataa metria kun joku heitti kerrostalon ylimmista kerroksista pullon ja se rajahti jalkoihimme. Seuraavaksi tarjosimme tulta paikalliselle narkkarille, joka kiitti ja sanoi "thanks." Vastasimme "no problem" ja narkki lahti. Yhtakkia han kaantyi ja alkoi hokea "no problem, no problem" ja alkoi pyoria meita ympari. Paatimme etta on parasta etta siirrymme hostelliin nukkumaan ja nain teimme.

Tanaan nukuimme puoleenpaivaan asti ja lahdimme kaupungille. Kiertelimme paikkoja ja jotain pienta tarttui jopa mukaamme. Prahan vanha kaupunki on kylla todella hieno ja taynna nahtavaa, naimme esimerkiksi Folk Dance Festivalin missa tanssi parhaillaan Suomen edustajat. Maailma on pieni paikka. Tulimme iltasella takaisin kaupungista hostelliin ja seuraavaksi on tarkoitus menna nukkumaan.

Huomenna kaymme Sedlicen luukirkossa, joka on koristeltu noin 10000 ihmisen luilla.

Sita odotellessa,
Manu

Millionaires

Pelasimme muutamat pingikset ja menimme nukkumaan. Aamulla herasimme, kavimme aamupalalla ja etsimme junan kohti Veronaa. Italian junat ovat muuten todella hirveita. Junan vessa muistutti lahinna Dachaun sellissa olevaa vessaa. Selvisimme kuitenkin perille asti kunnossa, ikava kylla.

Veronassa huomasimme heti saman kuin Ranskassa. Kukaan ei puhu englantia. Tasta sen enemman masentumatta lahdimme etsimaan paikkaa jossa nukkua. Kavimme turisti-infossa (joka oli siirtynyt juna-asemalta keskustaan remontin takia) kysymassa ja neiti kertoi etta ainoa paikka missa on uima-allas on neljan tahden hotelli ja lahin hostelli sijaitsee 15km paassa keskustasta. Siirryimme pitamaan palaveria ulkona olevaan raflaan.

Palaverissa totesimme etta Verona on kallis, kuuma, taynna turisteja ja kaikkialle on pitka matka. Palaverimme keskeytti muinainen roomalainen sotilas univormussaan. Pojat otti muutaman kuvan hanen kanssaan, tippasi ja sitten lahdimmekin jo etsimaan pakotieta Italiasta.

Juna-asemalla jonotimme ensin lipputiskille, josta englantia osaamaton kaski meidat informationiin. Jonotimme informationissa etta paasisimme tiskille ja seta siella ei ollut uskoa etta emme puhu italiaa, mulkero. Annoimme sedan paattaa lahdemmeko Prahaan vai Budapestiin ja han valitsi Budapestin koska ei todennakoisesti tiennyt mika Praha on. Lahdimme takaisin lipputiskille. Lipputiskilla paasimme ystavallisen italiaanon, Giuseppen, puheille. Giuseppe sanoi etta jos lahdemme tuntia aikaisemmalla saamme nukkumapaikat, joten nain toimittiin. Venasimme tunnin ja nousimme junaan kohti Monfalconea.

Meilla oli Monfalconessa pari tuntia aikaa ennen kuin junamme kohti Budapestia lahti, joten aattelimme etsia hieman purtavaa. Loysimme ilmeisesti kylan ainoan ravintolan asemaa vastapaata. Kavelimme sisaan ja italiaano ilmoitti meille etta "SOLO LASAGNA." Nalkaisina totesimme etta si si, ei italiainen lasagne voi huonoa olla. Mutta kuinkas sitten kavikaan. Saimme eteemme puolikkaan annoksen mikrolasagnea, josta meita kehdattiin laskuttaa yhteensa 34e. Onneksi joni sentaan veti 85e paikallisesta peliautomaatista.

Junamme kohti Budapestia viimeinkin lahti ja paasimme pois sielta rotankolosta. Lahdimme etsimaan paikkojamme ja yllatys yllatys, paikkamme oli normaalit istumapaikat ilman jalkatilaa. Jopa minun, Manun, jalkatila oli ihan olematon. Olimme niin pettyneet Giuseppeen, se possu. Onneksi sentaan meilla oli hyvaa matkaseuraa, silla vastapaata olivat ruotsalaiset reilaajat Tobias ja Christopher. Aikaimme hopoteltuamme siirryimme ravintolavaunuun.

Ravintovaunussa seuraamme liittyi kaksi suomalaista. Tassa junassa oli uskomattoman paljon skandeja. Otimme muutamat virvokkeet hyvassa seurassa ja ruotsalaiset opettivat meille hauskan snapsilaulun.

Taxen den har fyra ben

Tuppen den har två

Snoppen den har inga ben

men den kan stå ändå

SKÅL!

Eli suomeksi, Mayrakoiralla on nelja jalkaa, kukolla on kaksi. Kullilla ei ole yhtaan jalkaa ja silti se seisoo, KIPPIS!

Virvokkeiden jalkeen menimme kokeilemaan milta nukkuminen tuntuu. Noin tunnin valein meidat heratettiin joko nayttamaan passia, matkalippua tai molempia. Kroatialaiset, Slovakialaiset ja muut keta niita kyseli ovat perseesta.

Herasimme lahella Budapestia. Junassa meita tuli puhuttelemaan kaksi nuorta jannua, jotka paljastuivat hostellin sisaanheittajiksi. Saimme heilta ilmaisen kyydin hostelliin ja hyvan tarjouksen, vain 10e yo. Hostellimme oli hieman kamainen, hometta ja sillee, perus vanha neuvostoliittolainen kommuuni. Eli juuri meille sopiva.

Lahdimme etsimaan ravintolaa taskut taynna kyseista leikkirahaa. Tiesimme alhaisesta hintatasosta ja menimme hienon nakoiseen ravintolaan. Voi kuinka hieno se oikeasti olikin. Meilla oli seitseman tarjoilijaa ja pari kokkia. Ravintolapaallikko saattoi meidat poytaamme ja nelja tarjoilijaa kantoi alkupaloja poytaan pyytamatta. Soimme yhden elamamme parhaimmista aterioista ja saimme parasta palvelua ikina. Sitten tuli lasku, vaivaiset 23500 paikallista monopolirahaa. Noin 20e per larvi. Lahdimme mahat kyllaisena ja tuntien itsemme miljonaareiksi.

Hostellimme alakerrassa oli Pub Africa. Istuimme poytaan ja pelasimme ristiseiskaa, syotimme muutaman tonnin (enemman kuin baarimikko tekee kuukaudessa lol xd) jukeboxiin, juotiin kaapillinen coca-colaa ja totesimme etta paikalliset ovat todella ystavallisia suomalaisia kohtaan. Kaikki osaavat muutaman sanan suomea, vittu, perkele ja minulla on krapula. Lahdimme Queenin We are the Championssin soidessa ylos nukkumaan. Taydellinen paatos lahes taydelliselle paivalle!

Tana aamuna lahdimme taksilla toiseen hostelliin pesemaan pyykkia. Laitoimme pyykit koneeseen ja menimme viereiseen ravintolaan syomaan pitsaa. KSPn paatoksella veljekset lahtivat siirtamaan vaatteet pesukoneesta kuivausrumpuun. Soimme hyvin mielin ja lahdimme hakemaan pyykkejamme. Avasimme kuivurin ja pyykit olivat litimarkia. Joni oli suuressa viisaudessaan vaihtanut lammon mediumille ja jouduimme laittamaan pyykit uusiksi kuivuriin.

Nyt olemme maailman hitaimmilla koneilla paivittamassa blogia. Lampoa taalla on vaatimattomat 35 astetta, paleltukaa suomessa koyhat.

t. miljonaarit.

Huomenna Euroopan suurin kylpyla, cya

Manu