lauantai 21. elokuuta 2010

Almost 2000 m above the sea level

Moi taas kaikille,
heräsimme kaikki jälleen virkeinä ylös hyvin nukutun yön jälkeen. Pakkasimme rinkkamme, hyvästelimme ninjat ja siirryimme reippaasti kohti juna-asemaa. Olosuhteet huomioon ottaen kaikki kävi harvinaisen kivuttomasti ja löysimme helposti Innsbruckin junan. Junaan päästyämme teimme olomme kotoisaksi ja otimme tirsat.

Heräsimme juuri sopivasti ennen Innsbruckia. Seilailimme hetken aikaa asemalla, josta löytyi Tourist Information. Turisteja kun olemme siirryimme keskustelemaan todella lempeä-äänisen miehen kanssa. Lempeä-ääninen mies kertoi meille, että hostellit aukeavat vasta kello viisi. Olimme nälkäsiä ja päätimme seuraavaksi tyydyttää kulinaristiset tarpeemme paikallisessa Burger Kingissä.

Täydellisen aterian jälkeen painuimme takaisin lempeä-äänisen miehen puheille ja ostimme "Innsbruck Cardit", jotka antavat meille pääsyn kaikkiin Innsbruckin nähtävyyksiin ja paikallisliikenteeseen 48 tunnin ajan. Heitimme rinkat aseman säilytyslokeroihin ja lähdimme seikkailemaan.

Ensimmäisenä meidän oli tarkoitus mennä Iglsiin, josta lähti cable car Patscherkofel -vuorelle. Hyppäsimme J -junaan, mutta perille päästyämme huomasimme että meitä oli pissitty silmään. Sen päivän viiminen kyyti oli lähtenyt viisi minuuttia ennen saapumistamme. Emme kuitenkaan voineet olla todella lempeä-ääniselle miehelle vihaisia ja menimme taas hänen juttusilleen.

Lempeä-ääninen mies, eli lemppis, soitti meille hostellin. Haimme rinkat ja painuimme kohti hostellia. Tämä hostelli on enemmän kuin hotelli, omat huoneet, pelihuone, tietokonehuone, koriskenttä ja mukavana vaihteluna tämä on todella rauhallisella seudulla, Inn -joen rannalla. Pelasimme hetken pingistä ja biljardia. Pian kello oli niin paljon, että päätimme lähteä ennen hämärän tuloa Station Congressille, mistä lähti jännä juna kohti The Hungerburgiin ja sieltä cable car Seegrube -vuorelle, 1905 m korkeuteen. Maisemat olivat huikeat.

Tom lähti tapansa mukaan telomaan itseään rinteeseen ("KYL MÄÄ TON YLÖS PÄÄSE KIIPEE" -Tom Ruohonen) ja me muut aloimme tekemään mahtavaa taideteosta kivistä. Kun Tom oli saatu rinteen alas ja taideteos oli valmis, menimme vuorella olevaan ravintolaan ("LAIT ALPPIRAVINTOLAA KUULOSTAA FIINIMMÄLT" -Joonas Lounasaho) , mutta ikävä kyllä grilli oli mennyt jo kiinni ja paikasta sai vain soppaa. Koska soppa on luusereille, venasimme seuraavaa kaapelikärryä ja lähdimme helvetin kyytiä ja vieläkin nopeammin ensimmäiseen ruokaravintolaan jonka näimme. Paikka oli paikallinen, todella tunnelmallinen, räkälä. Saimme kuitenkin pitsat tilattua ja yllätyimme positiivisesti! Otimme taksin, koska emme jaksaneet odottaa seuraavaa bussia.

Kuski oli supernopea, ajoimme välillä jopa kolme kertaa yli sallitun nopeuden. Tämän jälkeen menimme hostelliin nukkumaan, mutta koska Joonas alkoi kuorsaamaan, teimme pienen jäynän ja keräsimme kaikki kamat lattialta hänen päälleen. Jouduimme herättämään Joonaksen voimakeinoin, koska kaveri ei herännyt edes kolmekymmentä kiloa rojua päällään, uskomattomat unenlahjat.

Tänä aamuna nukuimme pommiin aamiaisesta, mutta emme kuitenkaan liian myöhään seuraavasta kohteestamme, Swarovski Kristallweltenistä. Kuvat kertoisivat enemmän kuin tuhat sanaa, joten odottakaa kuvadumppipostausta kun pääsemme takaisin. Paikka oli arvatenkin täynnä kristallia. Söimme paikan ravintolassa Pasta Bologneset, joka sai kaikkien pakit sekaisin.

Seuraava etappi oli Alpenzoo, eli Innsbruckin eläintarha. Tom jäi hostelliin koska hänellä oli maha vähän vetelänä ja me muut lampsimme jälleen Station Congerssiin. Yllätykseksemme kuitenkin saimme huomata, että meidän Innsbruck Cardit ei enää toimineet. Ilmeisesti ne toimivat vain kerran per kohde ja olimme jo kerran matkustaneet kyseisellä hassulla junalla. Pääsimme kuitenkin ovelasti muiden siivellä hissiin, joka vei junalle. No biggie.

Alpen Zoo oli suhteellisen tylsä mesta. Ehkä osasyy siihen on 30 asteen helle mikä täällä vallitsee ja jota eläimet piileskelevät. Näimme krapulaisen karhun ja hänen kaksi krapulaista lintuystäväänsä, junan kokoisen biisonin ja kuntouimarikilpikonnan. Olimme aika väsyneitä kun pääsimme takaisin hostelliin ja otimme pienimuotoiset tirsat.

Tänään on suuret PING PONG CHAMPIONSHIPSit pelihuoneessa, näkyy siel.

Soronoo,
Manu

perjantai 20. elokuuta 2010

Gangster side of the city

Moikka kaikille,
eilen lähdettiin kohti Münichiä. Ensin kuitenkin käytiin Zürichiin hakemaan yllätysvieras, Joonas Lounasaho! Kävimme McDonalsissa (olemme käyneet joka maassa kyseisessä ravintolassa) ja tapasimme Joonaksen pääjuna-asemalla.

Päästyämme Münichiin lähdimme etsimään hostellia. Löysimme kadun missä kaikki hostellit olivat ja valitsimme niistä. Päädyimme hostelliin nimeltä "Jaeger Hostel", Jägermaisterin nimikkohostelliin. Mahtava mesta, shit loads of jägermaister.

Etsimme sänkymme 40 henkilön dormistamme ja kotiuduimme. Tapasimme hyperaktiivisia sällejä. John ja Tes. Emme osaa kirjoittaa tai lausua uusien belgialaisten ystäviemme nimiä joten keksimme omamme. John ja Tes ovat ninjoja. Oikeasti! Tapasimme myös hörhöjä dormissamme, heidän mielestä kokaiini on parempaa taravaa kuin nuuska. Funny.

Istuimme baariin uusien ystäviemme kanssa (emme hörhöjen.) Yhtäkkiä yksi hörhö tuli pihalta respaan paniikissa. Häntä oltiin osoiteltu aseella. Tämän jälkeen kuulimme että oltiin kaupungin "huonolla puolella." Onneksi olimme ninjojemme kanssa. Tilanne rauhottui ja emme edes nähneet mitään rähinää.

Lähdimme etsimään baaria ninjojemme kanssa. Kiersimme tunnin tai parin ajan ympäri Münichiä ja emme löytäneet keskiviikkona yhtään auki olevaa baaria. Paikallinen juoppo olisi neuvonut meidät paikkaan missä on halpaa viinaa, mutta päätimme ninjojen kanssa että emme mene.

Tänään heräsimme ja kävimme Dachaussa, entisessä saksalaisessa keskitysleirissä. Vietimme muutaman tunnin siellä, oli paljon nähtävää. Näimme krematoriot, sellit ja kaasukammiot. Joonaksen mielestä se oli todella surullista.

Saavuimme takaisin Müncheniin ja herätimme ninjamme. Joni ja ninjat lähtivät kohti "beer gardenia" ja me muut jäimme hostelliin pelaamaan juomapeliä. Juotuamme ~2l vodkaa ninjat hyppäsivät noin kuudesta metristä taaksemme, hullut. Pelasimme vielä muutaman kierroksen neljää kuningasta ja lähdimme etsimään yöklubia.

Löysimme suht nopeasti yhden yöklubin. Jonotimme paikallisten tyttöjen kanssa ja tytöt pääsivät sisään, mutta me emme. Olimme ällistyneitä ja tiedustelimme syytä. Paikallisen yöklubin tervaleijona ei antanut meille mitään syytä. Ei edes Johnin takavoltti ei päästänyt meitä sisään. Lähdimme kohti seuraavaa yöklubia. Emme päässeet koska emme olleet tummia. Tarjosimme sisäänpääsystä 200 euroa mutta ei, emme näyttäneet vieläkään mustilta joten ei, emme päässeet sisään.

Perseilimme ja hypimme puskiin. Juttelimme paikallisille ja hauskaa oli. Näimme hohtavan TITTY BAR -kyltin edessämme joten marssimme sisään. Sinne me pääsimme. Maksoimme 10 euroa sisään ja kassasetä ei edes halunnut nähdä papereitamme. Sulki silmänsä ja sanoi "it´s OK, it´s OK!"

Laahustimme tissibaariin sisään. Tilasimme muutaman paukun (saimme kolikon jolla saa "ilmaisen paukun" ja maksoimme siitä 7 euroa) ja menimme kohti live PORNO showta (Rumii ämmii, Minna ja Noora on paljon parempia ♥♥♥♥♥♥♥♥♥). Hohto lähti heti, kun likaiset naiset alkoivat tyrkyttivät itseään. John kävi privaatissa ja luulimme että hän kuoli. Itseasiassa John kävi kahdesti eri naisen kanssa. Hän ei saanut mitään ja maksoi 25€. Kun löysimme Johnin lähdimme lujaa, ei ollut meidän paikkamme.

Koska kyllästyimme paikallisten asenteeseen lähdimme takaisin hostellille. Joni meni nukkumaan ja minä, Joonas, Tom ja John the Ninja tulimme koneelle juomaan vodkaa. Tällä hetkellä John iskee venäläistä tyttöä, pojat lähtivät hakemaan tupakkaa naapurista ja minä istun koneella. Kaikilla on hauskaa.

Joten humalaiset hyvät yöt kaikille,
Manu ♥♥♥♥

tiistai 17. elokuuta 2010

Dormissa suhisee

Siirryttiin Strasbourgin mahtavasta INTERNETCAFEsta juna-asemalle kysymään aikatauluja. Kaikki kävi harvinaisen kivuttomasti, ottaen huomioon että oltiin yhä Ranskassa. Aikataulut tiukasti upotettuina aivoihimme painuimme nauttimaan terveellisen ja ravitsevan aamupalan paikalliseen McDonalds nimiseen ravintolaan.

Istuimme junaan ja lähdimme kohti Basilia, jossa meillä oli vaihto kohti Interlakenia. Olimme viimein saapuneet sivistyksen keskelle ja kykenimme kommunikoimaan englanniksi käsimerkkien sijaan. Junamatkat menivät yllättävän nopeasti ja kohta jo olimme Interlaken Ost -juna-asemalla.

Ei tullut varmasti kenellekkään yllärinä että Sveitsissä on kallista! Kaikki täällä maksaa nelkytkaheksatuhatmiljoonaa sveitsin frangia. Niin ja mikä tää juttu on frangien kanssa? Käytetään euroseteleitä jossain paikoissa, jossain ei ja missään ei käytetä eurokolikoita. Oh well.

Löysimme ihan kivan hostellin nimeltä Balmers. Asuminen on suht edullista, noin 25 CHF / yö. Käytiin parilla Metro Barissa, joka on pieni yöklubi mulkulla baarimikolla varustettuna, joka sijaitsee hostellimme kellarissa. Tom oli ainoa keneltä kysyttiin paperit, koska näyttää kuulemma kaksitoistavuotiaalta ja Manu on homo koska juo Smirnoff Icea.

Menimme muutaman jälkeen nukkumaan. Joskus puolenyön jälkeen dormiimme tuli pariskunta, joka ei edes tiennyt toistensa nimiä. Tyttö, Ashley, kertoi vähän turhan tarkkaan seksielämästään ja siitä, kuinka hän seurustelee mutta ei ole saanut moneen viikkoon! Loppujen lopuksi Ashley ja Marc päätyivät rakastelemaan. Toimitus kesti noin 5 minuuttia.

Tänään nousimme ylös siinä 1 PM aikoihin ja tulimme naapuriin nettikahvilaan. Tarkoitus olisi lähteä etsimään tekemistä, joka ei maksa kuuskytyheksätsiljoonaa frangia.

Eka viikko takana,
Manu

Ps. Mysteerireissaaja liittyy mukaamme huomenna Zurichissa.
Pps. Tääl on iha hyvät näppikset.

maanantai 16. elokuuta 2010

The Crazy Leo

Heipparallaa,
eipa mentykkaan aikasin nukkumaan CHARLIE ROCKETSissa, vaan siirryttiin alas nauttimaan muutama virvoike hyvassa seurassa. Tavattiin mm. Itavaltalaiset Sebastian, Julia, Antonya ja Katarina, jotain saksalaisia ja "Crazy Leo", maailman paras baarimikko.

Leo

Hyvin nukutun yon jalkeen lahdimme juna-asemalle. Hyppasimme junaan kohti Lillea, jossa vietimmekin sitten aikaa enemman kuin tarpeeksi, koska myohastyimme Pariisin junasta. Istuimme McDonalssissa pari tuntia ja hyppasimme junaan kohti Pariisia. Tama kustansi meille kuusi euroa.Jonin petikumppani

Pariisiin paastyamme huomasimme, etta Ranskan parasta englantia kuulee makkarin kassalla, sieltakin vain pari sanaa. Pyorimme keskustassa pari tuntia nakematta mitaan, muutamaa narkkaria lukuunottamatta. Satoi, oli kylma, kaikki oli kallista ja ihmiset perseesta, joten aloimme laahustaa kohti juna-asemaa.Lost in Paris

Asemalla heitettiin nopalla mihin mestaan lahdetaan seuraavaksi. Arpaonni suosi talla kertaa Strasbourgia. Menimme varaamaan paikkoja, jotka kustansivat vaivaiset 18e InterRail -passilla. "You have to pay to get out of here", kertoi virkailija juna-asemalla. Well we paid ja noustiin junaan.

Strasbourgissa loydettiin aika nopeasti (ei kuitenkaan turhan nopeasti) Hotel Victoria. Siisti, halpa ja hyvalla paikalla asemaan katsottuna. Joka kanavalta tuli ranskalaisia erotiikka -elokuvia. Niita aikamme katsottuamme paatimme siirtya syomaan. Loysimme hienon nakoisen ravintolan nimeltaan Hippo. Istuimme poytaan ja odotimme saavamme jotain muuta kuin "no inglis" -hokemista hyvin varustetulta tarjoilijaltamme. Saimme kuitenkin syotya ihan OK ruokaa. Emme jattaneet pesoakaan tippia ja puhuimme protestiksi tarjoilijalle suomea. Siitas sai, hah!Hotel Victoria

Paastyamme takaisin hotelliin katsoimme lisaa elokuvia, pokeria ja luimme. Sitten tuli uni simmuun. Nyt olemme 2x4m kopissa, missa on 7 konetta ja jota kutsutaan internet cafeksi. Ahdasta.

Lahdemme tasta seuraavaksi kohti Interlakenia tai ainakin sinneppain.

KAUHEE IKAVA KAIKKII TERKKUI AITIL JA MINTSUL ♥♥♥♥,
Manu

PS. Ranskalaiset nappaimet on viel enemma perseesta!