Nettikahvilasta menimme Subiin miettimaan seuraavaa siirtoamme. Paadyimme siihen, etta lahdemme African Pubiin hostellin alakerrassa. Hakkasimme tapamme mukaan ristiseiskaa (mina johdan btw) ja syotimme rahaa jukeboxiin. Nautimme pari virvoiketta ja seuraamme liittyi brittitytto, joka kysyi tahdommeko lahtea hanen ystaviensa ja muutaman ranskalaisen pojan kanssa katsomaan yoelamaa.
Lahdimme uusien ystaviemme kanssa suunnistamaan kohti ulkoilmayokerhoja. Kierreltyamme muutaman kilometrin loysimme viimein etsimamme mestan. Paikka oli taynna paikallista nuorisoa. Siis oikeasti taynna. Ankesimme kuitenkin itsemme porukan sekaan ja taistelimme tiemme baaritiskille. Tilasin vodka red bullin ja nainen toi sen 1800 paikallisen valuutan laskun kera. Annoin rahat, vaikka 1800 oli ihan ryostohinta. En saanut edes vaihtorahoja takaisin. Joimme paukun ja lahdimme pois kusetettu olo mukanamme. Tassa vaiheessa olimme jo hukanneet britit ja ranskalaiset.
Matkalla yokerhosta hostelliin poikkesimme 247 viinakaupan kautta. Ostimme pullon Finlandia -vodkaa ja pullon skumppaa. Paukautimme skumpat hostellin edessa ja tarjosimme yhdelle uusista ystavistamme sita. Kun skumpat oli juotu, tallustimme alas Pub Africaan. Pub Africassa oli toisella puolella yksityistilaisuus, jonkun paikallisen synttarit. Meidan lasnaoloamme ei selvastikkaan arvostettu, koska joku mandariinikainalo ja rillipaa nayttivat meille kasimerkkeja ja muutenkin uhosivat. Nauroimme heille ja valon tultua otimme hissin ylakertaan nauttimaan hieman Finlandia Limea. Menimme hyvin mielin nukkumaan ja herasimme seuraavana aamuna valmiina virkistavaan kylpylakokemukseen.
Kokemus se ainakin oli. Menimme taksilla Euroopan suurimpaan kylpylaan, joka myos on ehka Euroopan paskaisin kylpyla. Kylpyla valmistui vuonna 1918 jolloin vesi vaihdettiin ensimmaisen ja viimeisen kerran. Se seisoneen veden haju ja ihokuonan maara altaissa oli yokottava. Lammitys toimi usean karvaisen turkkilaisen miehen toimesta. Piha altaat olivat ihan ok, niissa sentaan vaihtui vesi. Oksettavan, mutta silti todella rentouttavan, kokemuksen jalkeen lahdimme lujaa. Suosittelemme lampimasti eksoottisista tuoksuista nauttiville ja extreme -kokemuksia hakeville ihmisille. Lysti kustansi vaivaiset 3500 per larvi, eli noin 15 euroa + matkakustannukset.
Kun olimme pesseet turkkilaisten ihosolut ja homeisen veden paaltamme hostellissa, juoksimme lohduttamaan itseamme Pampasiin, aikaisemmassa postauksessa mainittuun luxusravintolaan. Soimme jalleen elamamme parhaat ateriat, ehka jopa paremmat kuin viime kerralla. Kyllaisina lahdimme hotellille ottamaan paikkarit.
Paikkareiden jalkeen ajattelimme viela kayda yksilla Pub Africassa. Pubissa istui enaa ystavamme Perkele, paikallinen vanha hevimies, joka puhui muutaman sanan suomea ja kaksi hostellin sisaanheittajaa. Olimme tavanneet Perkeleen ja sisaanheittajat jo ensimmaisena paivana. Baari oli valitettavasti mennyt jo kiinni, mutta Perkele kavi sanomassa etta Perkeleet (me) tahdoivat viela yhdet, joten saimme tilata viela sivuovesta. Istuimme Perkeleen ja kumppaneiden kanssa, naureskelimme ja kuuntelimme jukeboxia siihen saakka etta baarihenkilokunta halusi kotiin nukkumaan. Perkele kirjoitti viela Pubin poytaan etta "Perkeleet were here!" ja lahdimme pubista. Hyvastelimme ystavamme ja olimme valmiit lyomaan paat tyynyihin.
Aamulla kerasimme kamppeemme ja teimme check outin. Istuimme pihalla odottamassa taksia ja kaksi eilista sisaanheittajaa pyysivat meilta apua kantamaan kamaa Pub Africaan. Saimme ilmaiset kolat kiitokseksi ja loikkasimme taksiin. Taksilla asemalle ja asemalta junaan kohti prahaa.
Junareissu oli noin kuuden tunnin ja puolessa valissa nalka alkoi yllattamaan. Etsimme kasiimme ravintolavaunun ja istuimme poytaan. Meidan tarjoilijamme, Luigi, saapui paikalle. Luigi oli lihava, hikinen, haiseva ja eika puhunut sanaakaan englantia. Saimme kuin saimmekin tilattua jotain ruokaa. Sitten Luigi toi meille Pepsi Maxia... Venailtuamme puoli tuntia saimme annokset poytaan, joka ei ollut ihan sita mita tilasimme mutta (ainakin menussa) aika lahella kuitenkin. Soimme ja olimme positiivisesti yllattyneita, se ei ollut taysin syomakelvotonta. Pitaa kuitenkin antaa Luigille armoa, hanen tehtaviinsa kuului mm. tarjoilu, ruuan valmistus, siivous, veturin kuljettaminen, kioskin pitaminen, hiilien lapioiminen, eli toisin sanottuna kaiken muun paitsi matkalippujen tarkastamisen. Sita virkaa hoiti Boris, tatuoitu ja lavistettu tappaja.
Prahaan paastyamme tapasimme jalleen nuoren sisaanheittajan. Kaveri vaikutti luotettavalta ja paatimme lahtea hanen mukaansa. Han saattoi meidat ensin ostamaan metrolippuja ja peraamme lahti todella epamiellyttava pappa, 60-vuotias vanha natsi. Han kertoi etta hostelli johon olimme menossa oli todella kaukana, "you will get beat up" ja kun meidan sisaanheittajamme kaski hanen lahtea, vanha natsi tokaisi "fuck you jewish shit!" Paasimme hanesta eroon ja menimme metrolla noin viiden minuutin kavelymatkan paahan hostellista. Kaveri saattoi meidat ihan hostelliin saakka, antaen samalla neuvoja mita kannattaa ja mita ei kannata tehda. Saimme ilmaiset oluet, teimme check inin, veimme kamat huoneeseen ja menimme alakerran baariin pelaamaan ristiseiskaa. Aikamme pelailtuamme ja yhdet juotuamme palasimme huoneeseemme. Olimme jo melkein unohtaneet Luigin. Han oli selvasti narkastynyt Tompan tavasta vaatia palvelua ja oli virittanyt pienen jekun Tompan pihviin. Luigin kosto oli taydellinen, silla Tompalta tuli tavaraa molemmista paista.
Aamulla Tom herasi puhdistuneena ja kaksi kiloa kevyempana. Kavimme kaupassa, soimme aamupalaa, loysimme Koskenkorvaa joka oli tottakai pakko ostaa, suomalaisia kun ollaan. Koska baari alakerrassa oli sulki, joimme koskenkorvamme pois ja lahdimme kohti pubia. Paasimme noin kolme sataa metria kun joku heitti kerrostalon ylimmista kerroksista pullon ja se rajahti jalkoihimme. Seuraavaksi tarjosimme tulta paikalliselle narkkarille, joka kiitti ja sanoi "thanks." Vastasimme "no problem" ja narkki lahti. Yhtakkia han kaantyi ja alkoi hokea "no problem, no problem" ja alkoi pyoria meita ympari. Paatimme etta on parasta etta siirrymme hostelliin nukkumaan ja nain teimme.
Tanaan nukuimme puoleenpaivaan asti ja lahdimme kaupungille. Kiertelimme paikkoja ja jotain pienta tarttui jopa mukaamme. Prahan vanha kaupunki on kylla todella hieno ja taynna nahtavaa, naimme esimerkiksi Folk Dance Festivalin missa tanssi parhaillaan Suomen edustajat. Maailma on pieni paikka. Tulimme iltasella takaisin kaupungista hostelliin ja seuraavaksi on tarkoitus menna nukkumaan.
Huomenna kaymme Sedlicen luukirkossa, joka on koristeltu noin 10000 ihmisen luilla.
Sita odotellessa,
Manu
lauantai 28. elokuuta 2010
tiistai 24. elokuuta 2010
Millionaires
Pelasimme muutamat pingikset ja menimme nukkumaan. Aamulla herasimme, kavimme aamupalalla ja etsimme junan kohti Veronaa. Italian junat ovat muuten todella hirveita. Junan vessa muistutti lahinna Dachaun sellissa olevaa vessaa. Selvisimme kuitenkin perille asti kunnossa, ikava kylla.
Veronassa huomasimme heti saman kuin Ranskassa. Kukaan ei puhu englantia. Tasta sen enemman masentumatta lahdimme etsimaan paikkaa jossa nukkua. Kavimme turisti-infossa (joka oli siirtynyt juna-asemalta keskustaan remontin takia) kysymassa ja neiti kertoi etta ainoa paikka missa on uima-allas on neljan tahden hotelli ja lahin hostelli sijaitsee 15km paassa keskustasta. Siirryimme pitamaan palaveria ulkona olevaan raflaan.
Palaverissa totesimme etta Verona on kallis, kuuma, taynna turisteja ja kaikkialle on pitka matka. Palaverimme keskeytti muinainen roomalainen sotilas univormussaan. Pojat otti muutaman kuvan hanen kanssaan, tippasi ja sitten lahdimmekin jo etsimaan pakotieta Italiasta.
Juna-asemalla jonotimme ensin lipputiskille, josta englantia osaamaton kaski meidat informationiin. Jonotimme informationissa etta paasisimme tiskille ja seta siella ei ollut uskoa etta emme puhu italiaa, mulkero. Annoimme sedan paattaa lahdemmeko Prahaan vai Budapestiin ja han valitsi Budapestin koska ei todennakoisesti tiennyt mika Praha on. Lahdimme takaisin lipputiskille. Lipputiskilla paasimme ystavallisen italiaanon, Giuseppen, puheille. Giuseppe sanoi etta jos lahdemme tuntia aikaisemmalla saamme nukkumapaikat, joten nain toimittiin. Venasimme tunnin ja nousimme junaan kohti Monfalconea.
Meilla oli Monfalconessa pari tuntia aikaa ennen kuin junamme kohti Budapestia lahti, joten aattelimme etsia hieman purtavaa. Loysimme ilmeisesti kylan ainoan ravintolan asemaa vastapaata. Kavelimme sisaan ja italiaano ilmoitti meille etta "SOLO LASAGNA." Nalkaisina totesimme etta si si, ei italiainen lasagne voi huonoa olla. Mutta kuinkas sitten kavikaan. Saimme eteemme puolikkaan annoksen mikrolasagnea, josta meita kehdattiin laskuttaa yhteensa 34e. Onneksi joni sentaan veti 85e paikallisesta peliautomaatista.
Junamme kohti Budapestia viimeinkin lahti ja paasimme pois sielta rotankolosta. Lahdimme etsimaan paikkojamme ja yllatys yllatys, paikkamme oli normaalit istumapaikat ilman jalkatilaa. Jopa minun, Manun, jalkatila oli ihan olematon. Olimme niin pettyneet Giuseppeen, se possu. Onneksi sentaan meilla oli hyvaa matkaseuraa, silla vastapaata olivat ruotsalaiset reilaajat Tobias ja Christopher. Aikaimme hopoteltuamme siirryimme ravintolavaunuun.
Ravintovaunussa seuraamme liittyi kaksi suomalaista. Tassa junassa oli uskomattoman paljon skandeja. Otimme muutamat virvokkeet hyvassa seurassa ja ruotsalaiset opettivat meille hauskan snapsilaulun.
Veronassa huomasimme heti saman kuin Ranskassa. Kukaan ei puhu englantia. Tasta sen enemman masentumatta lahdimme etsimaan paikkaa jossa nukkua. Kavimme turisti-infossa (joka oli siirtynyt juna-asemalta keskustaan remontin takia) kysymassa ja neiti kertoi etta ainoa paikka missa on uima-allas on neljan tahden hotelli ja lahin hostelli sijaitsee 15km paassa keskustasta. Siirryimme pitamaan palaveria ulkona olevaan raflaan.
Palaverissa totesimme etta Verona on kallis, kuuma, taynna turisteja ja kaikkialle on pitka matka. Palaverimme keskeytti muinainen roomalainen sotilas univormussaan. Pojat otti muutaman kuvan hanen kanssaan, tippasi ja sitten lahdimmekin jo etsimaan pakotieta Italiasta.
Juna-asemalla jonotimme ensin lipputiskille, josta englantia osaamaton kaski meidat informationiin. Jonotimme informationissa etta paasisimme tiskille ja seta siella ei ollut uskoa etta emme puhu italiaa, mulkero. Annoimme sedan paattaa lahdemmeko Prahaan vai Budapestiin ja han valitsi Budapestin koska ei todennakoisesti tiennyt mika Praha on. Lahdimme takaisin lipputiskille. Lipputiskilla paasimme ystavallisen italiaanon, Giuseppen, puheille. Giuseppe sanoi etta jos lahdemme tuntia aikaisemmalla saamme nukkumapaikat, joten nain toimittiin. Venasimme tunnin ja nousimme junaan kohti Monfalconea.
Meilla oli Monfalconessa pari tuntia aikaa ennen kuin junamme kohti Budapestia lahti, joten aattelimme etsia hieman purtavaa. Loysimme ilmeisesti kylan ainoan ravintolan asemaa vastapaata. Kavelimme sisaan ja italiaano ilmoitti meille etta "SOLO LASAGNA." Nalkaisina totesimme etta si si, ei italiainen lasagne voi huonoa olla. Mutta kuinkas sitten kavikaan. Saimme eteemme puolikkaan annoksen mikrolasagnea, josta meita kehdattiin laskuttaa yhteensa 34e. Onneksi joni sentaan veti 85e paikallisesta peliautomaatista.
Junamme kohti Budapestia viimeinkin lahti ja paasimme pois sielta rotankolosta. Lahdimme etsimaan paikkojamme ja yllatys yllatys, paikkamme oli normaalit istumapaikat ilman jalkatilaa. Jopa minun, Manun, jalkatila oli ihan olematon. Olimme niin pettyneet Giuseppeen, se possu. Onneksi sentaan meilla oli hyvaa matkaseuraa, silla vastapaata olivat ruotsalaiset reilaajat Tobias ja Christopher. Aikaimme hopoteltuamme siirryimme ravintolavaunuun.
Ravintovaunussa seuraamme liittyi kaksi suomalaista. Tassa junassa oli uskomattoman paljon skandeja. Otimme muutamat virvokkeet hyvassa seurassa ja ruotsalaiset opettivat meille hauskan snapsilaulun.
Taxen den har fyra ben
Tuppen den har två
Snoppen den har inga ben
men den kan stå ändå
SKÅL!
Eli suomeksi, Mayrakoiralla on nelja jalkaa, kukolla on kaksi. Kullilla ei ole yhtaan jalkaa ja silti se seisoo, KIPPIS!
Virvokkeiden jalkeen menimme kokeilemaan milta nukkuminen tuntuu. Noin tunnin valein meidat heratettiin joko nayttamaan passia, matkalippua tai molempia. Kroatialaiset, Slovakialaiset ja muut keta niita kyseli ovat perseesta.
Herasimme lahella Budapestia. Junassa meita tuli puhuttelemaan kaksi nuorta jannua, jotka paljastuivat hostellin sisaanheittajiksi. Saimme heilta ilmaisen kyydin hostelliin ja hyvan tarjouksen, vain 10e yo. Hostellimme oli hieman kamainen, hometta ja sillee, perus vanha neuvostoliittolainen kommuuni. Eli juuri meille sopiva.
Lahdimme etsimaan ravintolaa taskut taynna kyseista leikkirahaa. Tiesimme alhaisesta hintatasosta ja menimme hienon nakoiseen ravintolaan. Voi kuinka hieno se oikeasti olikin. Meilla oli seitseman tarjoilijaa ja pari kokkia. Ravintolapaallikko saattoi meidat poytaamme ja nelja tarjoilijaa kantoi alkupaloja poytaan pyytamatta. Soimme yhden elamamme parhaimmista aterioista ja saimme parasta palvelua ikina. Sitten tuli lasku, vaivaiset 23500 paikallista monopolirahaa. Noin 20e per larvi. Lahdimme mahat kyllaisena ja tuntien itsemme miljonaareiksi.
Hostellimme alakerrassa oli Pub Africa. Istuimme poytaan ja pelasimme ristiseiskaa, syotimme muutaman tonnin (enemman kuin baarimikko tekee kuukaudessa lol xd) jukeboxiin, juotiin kaapillinen coca-colaa ja totesimme etta paikalliset ovat todella ystavallisia suomalaisia kohtaan. Kaikki osaavat muutaman sanan suomea, vittu, perkele ja minulla on krapula. Lahdimme Queenin We are the Championssin soidessa ylos nukkumaan. Taydellinen paatos lahes taydelliselle paivalle!
Tana aamuna lahdimme taksilla toiseen hostelliin pesemaan pyykkia. Laitoimme pyykit koneeseen ja menimme viereiseen ravintolaan syomaan pitsaa. KSPn paatoksella veljekset lahtivat siirtamaan vaatteet pesukoneesta kuivausrumpuun. Soimme hyvin mielin ja lahdimme hakemaan pyykkejamme. Avasimme kuivurin ja pyykit olivat litimarkia. Joni oli suuressa viisaudessaan vaihtanut lammon mediumille ja jouduimme laittamaan pyykit uusiksi kuivuriin.
Nyt olemme maailman hitaimmilla koneilla paivittamassa blogia. Lampoa taalla on vaatimattomat 35 astetta, paleltukaa suomessa koyhat.
t. miljonaarit.
Huomenna Euroopan suurin kylpyla, cya
Manu
lauantai 21. elokuuta 2010
Almost 2000 m above the sea level
Moi taas kaikille,
heräsimme kaikki jälleen virkeinä ylös hyvin nukutun yön jälkeen. Pakkasimme rinkkamme, hyvästelimme ninjat ja siirryimme reippaasti kohti juna-asemaa. Olosuhteet huomioon ottaen kaikki kävi harvinaisen kivuttomasti ja löysimme helposti Innsbruckin junan. Junaan päästyämme teimme olomme kotoisaksi ja otimme tirsat.
Heräsimme juuri sopivasti ennen Innsbruckia. Seilailimme hetken aikaa asemalla, josta löytyi Tourist Information. Turisteja kun olemme siirryimme keskustelemaan todella lempeä-äänisen miehen kanssa. Lempeä-ääninen mies kertoi meille, että hostellit aukeavat vasta kello viisi. Olimme nälkäsiä ja päätimme seuraavaksi tyydyttää kulinaristiset tarpeemme paikallisessa Burger Kingissä.
Täydellisen aterian jälkeen painuimme takaisin lempeä-äänisen miehen puheille ja ostimme "Innsbruck Cardit", jotka antavat meille pääsyn kaikkiin Innsbruckin nähtävyyksiin ja paikallisliikenteeseen 48 tunnin ajan. Heitimme rinkat aseman säilytyslokeroihin ja lähdimme seikkailemaan.
Ensimmäisenä meidän oli tarkoitus mennä Iglsiin, josta lähti cable car Patscherkofel -vuorelle. Hyppäsimme J -junaan, mutta perille päästyämme huomasimme että meitä oli pissitty silmään. Sen päivän viiminen kyyti oli lähtenyt viisi minuuttia ennen saapumistamme. Emme kuitenkaan voineet olla todella lempeä-ääniselle miehelle vihaisia ja menimme taas hänen juttusilleen.
Lempeä-ääninen mies, eli lemppis, soitti meille hostellin. Haimme rinkat ja painuimme kohti hostellia. Tämä hostelli on enemmän kuin hotelli, omat huoneet, pelihuone, tietokonehuone, koriskenttä ja mukavana vaihteluna tämä on todella rauhallisella seudulla, Inn -joen rannalla. Pelasimme hetken pingistä ja biljardia. Pian kello oli niin paljon, että päätimme lähteä ennen hämärän tuloa Station Congressille, mistä lähti jännä juna kohti The Hungerburgiin ja sieltä cable car Seegrube -vuorelle, 1905 m korkeuteen. Maisemat olivat huikeat.
Tom lähti tapansa mukaan telomaan itseään rinteeseen ("KYL MÄÄ TON YLÖS PÄÄSE KIIPEE" -Tom Ruohonen) ja me muut aloimme tekemään mahtavaa taideteosta kivistä. Kun Tom oli saatu rinteen alas ja taideteos oli valmis, menimme vuorella olevaan ravintolaan ("LAIT ALPPIRAVINTOLAA KUULOSTAA FIINIMMÄLT" -Joonas Lounasaho) , mutta ikävä kyllä grilli oli mennyt jo kiinni ja paikasta sai vain soppaa. Koska soppa on luusereille, venasimme seuraavaa kaapelikärryä ja lähdimme helvetin kyytiä ja vieläkin nopeammin ensimmäiseen ruokaravintolaan jonka näimme. Paikka oli paikallinen, todella tunnelmallinen, räkälä. Saimme kuitenkin pitsat tilattua ja yllätyimme positiivisesti! Otimme taksin, koska emme jaksaneet odottaa seuraavaa bussia.
Kuski oli supernopea, ajoimme välillä jopa kolme kertaa yli sallitun nopeuden. Tämän jälkeen menimme hostelliin nukkumaan, mutta koska Joonas alkoi kuorsaamaan, teimme pienen jäynän ja keräsimme kaikki kamat lattialta hänen päälleen. Jouduimme herättämään Joonaksen voimakeinoin, koska kaveri ei herännyt edes kolmekymmentä kiloa rojua päällään, uskomattomat unenlahjat.
Tänä aamuna nukuimme pommiin aamiaisesta, mutta emme kuitenkaan liian myöhään seuraavasta kohteestamme, Swarovski Kristallweltenistä. Kuvat kertoisivat enemmän kuin tuhat sanaa, joten odottakaa kuvadumppipostausta kun pääsemme takaisin. Paikka oli arvatenkin täynnä kristallia. Söimme paikan ravintolassa Pasta Bologneset, joka sai kaikkien pakit sekaisin.
Seuraava etappi oli Alpenzoo, eli Innsbruckin eläintarha. Tom jäi hostelliin koska hänellä oli maha vähän vetelänä ja me muut lampsimme jälleen Station Congerssiin. Yllätykseksemme kuitenkin saimme huomata, että meidän Innsbruck Cardit ei enää toimineet. Ilmeisesti ne toimivat vain kerran per kohde ja olimme jo kerran matkustaneet kyseisellä hassulla junalla. Pääsimme kuitenkin ovelasti muiden siivellä hissiin, joka vei junalle. No biggie.
Alpen Zoo oli suhteellisen tylsä mesta. Ehkä osasyy siihen on 30 asteen helle mikä täällä vallitsee ja jota eläimet piileskelevät. Näimme krapulaisen karhun ja hänen kaksi krapulaista lintuystäväänsä, junan kokoisen biisonin ja kuntouimarikilpikonnan. Olimme aika väsyneitä kun pääsimme takaisin hostelliin ja otimme pienimuotoiset tirsat.
Tänään on suuret PING PONG CHAMPIONSHIPSit pelihuoneessa, näkyy siel.
Soronoo,
Manu
heräsimme kaikki jälleen virkeinä ylös hyvin nukutun yön jälkeen. Pakkasimme rinkkamme, hyvästelimme ninjat ja siirryimme reippaasti kohti juna-asemaa. Olosuhteet huomioon ottaen kaikki kävi harvinaisen kivuttomasti ja löysimme helposti Innsbruckin junan. Junaan päästyämme teimme olomme kotoisaksi ja otimme tirsat.
Heräsimme juuri sopivasti ennen Innsbruckia. Seilailimme hetken aikaa asemalla, josta löytyi Tourist Information. Turisteja kun olemme siirryimme keskustelemaan todella lempeä-äänisen miehen kanssa. Lempeä-ääninen mies kertoi meille, että hostellit aukeavat vasta kello viisi. Olimme nälkäsiä ja päätimme seuraavaksi tyydyttää kulinaristiset tarpeemme paikallisessa Burger Kingissä.
Täydellisen aterian jälkeen painuimme takaisin lempeä-äänisen miehen puheille ja ostimme "Innsbruck Cardit", jotka antavat meille pääsyn kaikkiin Innsbruckin nähtävyyksiin ja paikallisliikenteeseen 48 tunnin ajan. Heitimme rinkat aseman säilytyslokeroihin ja lähdimme seikkailemaan.
Ensimmäisenä meidän oli tarkoitus mennä Iglsiin, josta lähti cable car Patscherkofel -vuorelle. Hyppäsimme J -junaan, mutta perille päästyämme huomasimme että meitä oli pissitty silmään. Sen päivän viiminen kyyti oli lähtenyt viisi minuuttia ennen saapumistamme. Emme kuitenkaan voineet olla todella lempeä-ääniselle miehelle vihaisia ja menimme taas hänen juttusilleen.
Lempeä-ääninen mies, eli lemppis, soitti meille hostellin. Haimme rinkat ja painuimme kohti hostellia. Tämä hostelli on enemmän kuin hotelli, omat huoneet, pelihuone, tietokonehuone, koriskenttä ja mukavana vaihteluna tämä on todella rauhallisella seudulla, Inn -joen rannalla. Pelasimme hetken pingistä ja biljardia. Pian kello oli niin paljon, että päätimme lähteä ennen hämärän tuloa Station Congressille, mistä lähti jännä juna kohti The Hungerburgiin ja sieltä cable car Seegrube -vuorelle, 1905 m korkeuteen. Maisemat olivat huikeat.
Tom lähti tapansa mukaan telomaan itseään rinteeseen ("KYL MÄÄ TON YLÖS PÄÄSE KIIPEE" -Tom Ruohonen) ja me muut aloimme tekemään mahtavaa taideteosta kivistä. Kun Tom oli saatu rinteen alas ja taideteos oli valmis, menimme vuorella olevaan ravintolaan ("LAIT ALPPIRAVINTOLAA KUULOSTAA FIINIMMÄLT" -Joonas Lounasaho) , mutta ikävä kyllä grilli oli mennyt jo kiinni ja paikasta sai vain soppaa. Koska soppa on luusereille, venasimme seuraavaa kaapelikärryä ja lähdimme helvetin kyytiä ja vieläkin nopeammin ensimmäiseen ruokaravintolaan jonka näimme. Paikka oli paikallinen, todella tunnelmallinen, räkälä. Saimme kuitenkin pitsat tilattua ja yllätyimme positiivisesti! Otimme taksin, koska emme jaksaneet odottaa seuraavaa bussia.
Kuski oli supernopea, ajoimme välillä jopa kolme kertaa yli sallitun nopeuden. Tämän jälkeen menimme hostelliin nukkumaan, mutta koska Joonas alkoi kuorsaamaan, teimme pienen jäynän ja keräsimme kaikki kamat lattialta hänen päälleen. Jouduimme herättämään Joonaksen voimakeinoin, koska kaveri ei herännyt edes kolmekymmentä kiloa rojua päällään, uskomattomat unenlahjat.
Tänä aamuna nukuimme pommiin aamiaisesta, mutta emme kuitenkaan liian myöhään seuraavasta kohteestamme, Swarovski Kristallweltenistä. Kuvat kertoisivat enemmän kuin tuhat sanaa, joten odottakaa kuvadumppipostausta kun pääsemme takaisin. Paikka oli arvatenkin täynnä kristallia. Söimme paikan ravintolassa Pasta Bologneset, joka sai kaikkien pakit sekaisin.
Seuraava etappi oli Alpenzoo, eli Innsbruckin eläintarha. Tom jäi hostelliin koska hänellä oli maha vähän vetelänä ja me muut lampsimme jälleen Station Congerssiin. Yllätykseksemme kuitenkin saimme huomata, että meidän Innsbruck Cardit ei enää toimineet. Ilmeisesti ne toimivat vain kerran per kohde ja olimme jo kerran matkustaneet kyseisellä hassulla junalla. Pääsimme kuitenkin ovelasti muiden siivellä hissiin, joka vei junalle. No biggie.
Alpen Zoo oli suhteellisen tylsä mesta. Ehkä osasyy siihen on 30 asteen helle mikä täällä vallitsee ja jota eläimet piileskelevät. Näimme krapulaisen karhun ja hänen kaksi krapulaista lintuystäväänsä, junan kokoisen biisonin ja kuntouimarikilpikonnan. Olimme aika väsyneitä kun pääsimme takaisin hostelliin ja otimme pienimuotoiset tirsat.
Tänään on suuret PING PONG CHAMPIONSHIPSit pelihuoneessa, näkyy siel.
Soronoo,
Manu
perjantai 20. elokuuta 2010
Gangster side of the city
Moikka kaikille,
eilen lähdettiin kohti Münichiä. Ensin kuitenkin käytiin Zürichiin hakemaan yllätysvieras, Joonas Lounasaho! Kävimme McDonalsissa (olemme käyneet joka maassa kyseisessä ravintolassa) ja tapasimme Joonaksen pääjuna-asemalla.
Päästyämme Münichiin lähdimme etsimään hostellia. Löysimme kadun missä kaikki hostellit olivat ja valitsimme niistä. Päädyimme hostelliin nimeltä "Jaeger Hostel", Jägermaisterin nimikkohostelliin. Mahtava mesta, shit loads of jägermaister.
Etsimme sänkymme 40 henkilön dormistamme ja kotiuduimme. Tapasimme hyperaktiivisia sällejä. John ja Tes. Emme osaa kirjoittaa tai lausua uusien belgialaisten ystäviemme nimiä joten keksimme omamme. John ja Tes ovat ninjoja. Oikeasti! Tapasimme myös hörhöjä dormissamme, heidän mielestä kokaiini on parempaa taravaa kuin nuuska. Funny.
Istuimme baariin uusien ystäviemme kanssa (emme hörhöjen.) Yhtäkkiä yksi hörhö tuli pihalta respaan paniikissa. Häntä oltiin osoiteltu aseella. Tämän jälkeen kuulimme että oltiin kaupungin "huonolla puolella." Onneksi olimme ninjojemme kanssa. Tilanne rauhottui ja emme edes nähneet mitään rähinää.
Lähdimme etsimään baaria ninjojemme kanssa. Kiersimme tunnin tai parin ajan ympäri Münichiä ja emme löytäneet keskiviikkona yhtään auki olevaa baaria. Paikallinen juoppo olisi neuvonut meidät paikkaan missä on halpaa viinaa, mutta päätimme ninjojen kanssa että emme mene.
Tänään heräsimme ja kävimme Dachaussa, entisessä saksalaisessa keskitysleirissä. Vietimme muutaman tunnin siellä, oli paljon nähtävää. Näimme krematoriot, sellit ja kaasukammiot. Joonaksen mielestä se oli todella surullista.
Saavuimme takaisin Müncheniin ja herätimme ninjamme. Joni ja ninjat lähtivät kohti "beer gardenia" ja me muut jäimme hostelliin pelaamaan juomapeliä. Juotuamme ~2l vodkaa ninjat hyppäsivät noin kuudesta metristä taaksemme, hullut. Pelasimme vielä muutaman kierroksen neljää kuningasta ja lähdimme etsimään yöklubia.
Löysimme suht nopeasti yhden yöklubin. Jonotimme paikallisten tyttöjen kanssa ja tytöt pääsivät sisään, mutta me emme. Olimme ällistyneitä ja tiedustelimme syytä. Paikallisen yöklubin tervaleijona ei antanut meille mitään syytä. Ei edes Johnin takavoltti ei päästänyt meitä sisään. Lähdimme kohti seuraavaa yöklubia. Emme päässeet koska emme olleet tummia. Tarjosimme sisäänpääsystä 200 euroa mutta ei, emme näyttäneet vieläkään mustilta joten ei, emme päässeet sisään.
Perseilimme ja hypimme puskiin. Juttelimme paikallisille ja hauskaa oli. Näimme hohtavan TITTY BAR -kyltin edessämme joten marssimme sisään. Sinne me pääsimme. Maksoimme 10 euroa sisään ja kassasetä ei edes halunnut nähdä papereitamme. Sulki silmänsä ja sanoi "it´s OK, it´s OK!"
Laahustimme tissibaariin sisään. Tilasimme muutaman paukun (saimme kolikon jolla saa "ilmaisen paukun" ja maksoimme siitä 7 euroa) ja menimme kohti live PORNO showta (Rumii ämmii, Minna ja Noora on paljon parempia ♥♥♥♥♥♥♥♥♥). Hohto lähti heti, kun likaiset naiset alkoivat tyrkyttivät itseään. John kävi privaatissa ja luulimme että hän kuoli. Itseasiassa John kävi kahdesti eri naisen kanssa. Hän ei saanut mitään ja maksoi 25€. Kun löysimme Johnin lähdimme lujaa, ei ollut meidän paikkamme.
Koska kyllästyimme paikallisten asenteeseen lähdimme takaisin hostellille. Joni meni nukkumaan ja minä, Joonas, Tom ja John the Ninja tulimme koneelle juomaan vodkaa. Tällä hetkellä John iskee venäläistä tyttöä, pojat lähtivät hakemaan tupakkaa naapurista ja minä istun koneella. Kaikilla on hauskaa.
Joten humalaiset hyvät yöt kaikille,
Manu ♥♥♥♥
eilen lähdettiin kohti Münichiä. Ensin kuitenkin käytiin Zürichiin hakemaan yllätysvieras, Joonas Lounasaho! Kävimme McDonalsissa (olemme käyneet joka maassa kyseisessä ravintolassa) ja tapasimme Joonaksen pääjuna-asemalla.
Päästyämme Münichiin lähdimme etsimään hostellia. Löysimme kadun missä kaikki hostellit olivat ja valitsimme niistä. Päädyimme hostelliin nimeltä "Jaeger Hostel", Jägermaisterin nimikkohostelliin. Mahtava mesta, shit loads of jägermaister.
Etsimme sänkymme 40 henkilön dormistamme ja kotiuduimme. Tapasimme hyperaktiivisia sällejä. John ja Tes. Emme osaa kirjoittaa tai lausua uusien belgialaisten ystäviemme nimiä joten keksimme omamme. John ja Tes ovat ninjoja. Oikeasti! Tapasimme myös hörhöjä dormissamme, heidän mielestä kokaiini on parempaa taravaa kuin nuuska. Funny.
Istuimme baariin uusien ystäviemme kanssa (emme hörhöjen.) Yhtäkkiä yksi hörhö tuli pihalta respaan paniikissa. Häntä oltiin osoiteltu aseella. Tämän jälkeen kuulimme että oltiin kaupungin "huonolla puolella." Onneksi olimme ninjojemme kanssa. Tilanne rauhottui ja emme edes nähneet mitään rähinää.
Lähdimme etsimään baaria ninjojemme kanssa. Kiersimme tunnin tai parin ajan ympäri Münichiä ja emme löytäneet keskiviikkona yhtään auki olevaa baaria. Paikallinen juoppo olisi neuvonut meidät paikkaan missä on halpaa viinaa, mutta päätimme ninjojen kanssa että emme mene.
Tänään heräsimme ja kävimme Dachaussa, entisessä saksalaisessa keskitysleirissä. Vietimme muutaman tunnin siellä, oli paljon nähtävää. Näimme krematoriot, sellit ja kaasukammiot. Joonaksen mielestä se oli todella surullista.
Saavuimme takaisin Müncheniin ja herätimme ninjamme. Joni ja ninjat lähtivät kohti "beer gardenia" ja me muut jäimme hostelliin pelaamaan juomapeliä. Juotuamme ~2l vodkaa ninjat hyppäsivät noin kuudesta metristä taaksemme, hullut. Pelasimme vielä muutaman kierroksen neljää kuningasta ja lähdimme etsimään yöklubia.
Löysimme suht nopeasti yhden yöklubin. Jonotimme paikallisten tyttöjen kanssa ja tytöt pääsivät sisään, mutta me emme. Olimme ällistyneitä ja tiedustelimme syytä. Paikallisen yöklubin tervaleijona ei antanut meille mitään syytä. Ei edes Johnin takavoltti ei päästänyt meitä sisään. Lähdimme kohti seuraavaa yöklubia. Emme päässeet koska emme olleet tummia. Tarjosimme sisäänpääsystä 200 euroa mutta ei, emme näyttäneet vieläkään mustilta joten ei, emme päässeet sisään.
Perseilimme ja hypimme puskiin. Juttelimme paikallisille ja hauskaa oli. Näimme hohtavan TITTY BAR -kyltin edessämme joten marssimme sisään. Sinne me pääsimme. Maksoimme 10 euroa sisään ja kassasetä ei edes halunnut nähdä papereitamme. Sulki silmänsä ja sanoi "it´s OK, it´s OK!"
Laahustimme tissibaariin sisään. Tilasimme muutaman paukun (saimme kolikon jolla saa "ilmaisen paukun" ja maksoimme siitä 7 euroa) ja menimme kohti live PORNO showta (Rumii ämmii, Minna ja Noora on paljon parempia ♥♥♥♥♥♥♥♥♥). Hohto lähti heti, kun likaiset naiset alkoivat tyrkyttivät itseään. John kävi privaatissa ja luulimme että hän kuoli. Itseasiassa John kävi kahdesti eri naisen kanssa. Hän ei saanut mitään ja maksoi 25€. Kun löysimme Johnin lähdimme lujaa, ei ollut meidän paikkamme.
Koska kyllästyimme paikallisten asenteeseen lähdimme takaisin hostellille. Joni meni nukkumaan ja minä, Joonas, Tom ja John the Ninja tulimme koneelle juomaan vodkaa. Tällä hetkellä John iskee venäläistä tyttöä, pojat lähtivät hakemaan tupakkaa naapurista ja minä istun koneella. Kaikilla on hauskaa.
Joten humalaiset hyvät yöt kaikille,
Manu ♥♥♥♥
tiistai 17. elokuuta 2010
Dormissa suhisee
Siirryttiin Strasbourgin mahtavasta INTERNETCAFEsta juna-asemalle kysymään aikatauluja. Kaikki kävi harvinaisen kivuttomasti, ottaen huomioon että oltiin yhä Ranskassa. Aikataulut tiukasti upotettuina aivoihimme painuimme nauttimaan terveellisen ja ravitsevan aamupalan paikalliseen McDonalds nimiseen ravintolaan.
Istuimme junaan ja lähdimme kohti Basilia, jossa meillä oli vaihto kohti Interlakenia. Olimme viimein saapuneet sivistyksen keskelle ja kykenimme kommunikoimaan englanniksi käsimerkkien sijaan. Junamatkat menivät yllättävän nopeasti ja kohta jo olimme Interlaken Ost -juna-asemalla.
Ei tullut varmasti kenellekkään yllärinä että Sveitsissä on kallista! Kaikki täällä maksaa nelkytkaheksatuhatmiljoonaa sveitsin frangia. Niin ja mikä tää juttu on frangien kanssa? Käytetään euroseteleitä jossain paikoissa, jossain ei ja missään ei käytetä eurokolikoita. Oh well.
Löysimme ihan kivan hostellin nimeltä Balmers. Asuminen on suht edullista, noin 25 CHF / yö. Käytiin parilla Metro Barissa, joka on pieni yöklubi mulkulla baarimikolla varustettuna, joka sijaitsee hostellimme kellarissa. Tom oli ainoa keneltä kysyttiin paperit, koska näyttää kuulemma kaksitoistavuotiaalta ja Manu on homo koska juo Smirnoff Icea.
Menimme muutaman jälkeen nukkumaan. Joskus puolenyön jälkeen dormiimme tuli pariskunta, joka ei edes tiennyt toistensa nimiä. Tyttö, Ashley, kertoi vähän turhan tarkkaan seksielämästään ja siitä, kuinka hän seurustelee mutta ei ole saanut moneen viikkoon! Loppujen lopuksi Ashley ja Marc päätyivät rakastelemaan. Toimitus kesti noin 5 minuuttia.
Tänään nousimme ylös siinä 1 PM aikoihin ja tulimme naapuriin nettikahvilaan. Tarkoitus olisi lähteä etsimään tekemistä, joka ei maksa kuuskytyheksätsiljoonaa frangia.
Eka viikko takana,
Manu
Ps. Mysteerireissaaja liittyy mukaamme huomenna Zurichissa.
Pps. Tääl on iha hyvät näppikset.
Istuimme junaan ja lähdimme kohti Basilia, jossa meillä oli vaihto kohti Interlakenia. Olimme viimein saapuneet sivistyksen keskelle ja kykenimme kommunikoimaan englanniksi käsimerkkien sijaan. Junamatkat menivät yllättävän nopeasti ja kohta jo olimme Interlaken Ost -juna-asemalla.
Ei tullut varmasti kenellekkään yllärinä että Sveitsissä on kallista! Kaikki täällä maksaa nelkytkaheksatuhatmiljoonaa sveitsin frangia. Niin ja mikä tää juttu on frangien kanssa? Käytetään euroseteleitä jossain paikoissa, jossain ei ja missään ei käytetä eurokolikoita. Oh well.
Löysimme ihan kivan hostellin nimeltä Balmers. Asuminen on suht edullista, noin 25 CHF / yö. Käytiin parilla Metro Barissa, joka on pieni yöklubi mulkulla baarimikolla varustettuna, joka sijaitsee hostellimme kellarissa. Tom oli ainoa keneltä kysyttiin paperit, koska näyttää kuulemma kaksitoistavuotiaalta ja Manu on homo koska juo Smirnoff Icea.
Menimme muutaman jälkeen nukkumaan. Joskus puolenyön jälkeen dormiimme tuli pariskunta, joka ei edes tiennyt toistensa nimiä. Tyttö, Ashley, kertoi vähän turhan tarkkaan seksielämästään ja siitä, kuinka hän seurustelee mutta ei ole saanut moneen viikkoon! Loppujen lopuksi Ashley ja Marc päätyivät rakastelemaan. Toimitus kesti noin 5 minuuttia.
Tänään nousimme ylös siinä 1 PM aikoihin ja tulimme naapuriin nettikahvilaan. Tarkoitus olisi lähteä etsimään tekemistä, joka ei maksa kuuskytyheksätsiljoonaa frangia.
Eka viikko takana,
Manu
Ps. Mysteerireissaaja liittyy mukaamme huomenna Zurichissa.
Pps. Tääl on iha hyvät näppikset.
maanantai 16. elokuuta 2010
The Crazy Leo
Heipparallaa,
eipa mentykkaan aikasin nukkumaan CHARLIE ROCKETSissa, vaan siirryttiin alas nauttimaan muutama virvoike hyvassa seurassa. Tavattiin mm. Itavaltalaiset Sebastian, Julia, Antonya ja Katarina, jotain saksalaisia ja "Crazy Leo", maailman paras baarimikko.
Leo
Asemalla heitettiin nopalla mihin mestaan lahdetaan seuraavaksi. Arpaonni suosi talla kertaa Strasbourgia. Menimme varaamaan paikkoja, jotka kustansivat vaivaiset 18e InterRail -passilla. "You have to pay to get out of here", kertoi virkailija juna-asemalla. Well we paid ja noustiin junaan.
Paastyamme takaisin hotelliin katsoimme lisaa elokuvia, pokeria ja luimme. Sitten tuli uni simmuun. Nyt olemme 2x4m kopissa, missa on 7 konetta ja jota kutsutaan internet cafeksi. Ahdasta.
Lahdemme tasta seuraavaksi kohti Interlakenia tai ainakin sinneppain.
KAUHEE IKAVA KAIKKII TERKKUI AITIL JA MINTSUL ♥♥♥♥,
Manu
PS. Ranskalaiset nappaimet on viel enemma perseesta!
eipa mentykkaan aikasin nukkumaan CHARLIE ROCKETSissa, vaan siirryttiin alas nauttimaan muutama virvoike hyvassa seurassa. Tavattiin mm. Itavaltalaiset Sebastian, Julia, Antonya ja Katarina, jotain saksalaisia ja "Crazy Leo", maailman paras baarimikko.
LeoHyvin nukutun yon jalkeen lahdimme juna-asemalle. Hyppasimme junaan kohti Lillea, jossa vietimmekin sitten aikaa enemman kuin tarpeeksi, koska myohastyimme Pariisin junasta. Istuimme McDonalssissa pari tuntia ja hyppasimme junaan kohti Pariisia. Tama kustansi meille kuusi euroa.
Jonin petikumppani
Jonin petikumppaniPariisiin paastyamme huomasimme, etta Ranskan parasta englantia kuulee makkarin kassalla, sieltakin vain pari sanaa. Pyorimme keskustassa pari tuntia nakematta mitaan, muutamaa narkkaria lukuunottamatta. Satoi, oli kylma, kaikki oli kallista ja ihmiset perseesta, joten aloimme laahustaa kohti juna-asemaa.
Lost in Paris
Lost in ParisAsemalla heitettiin nopalla mihin mestaan lahdetaan seuraavaksi. Arpaonni suosi talla kertaa Strasbourgia. Menimme varaamaan paikkoja, jotka kustansivat vaivaiset 18e InterRail -passilla. "You have to pay to get out of here", kertoi virkailija juna-asemalla. Well we paid ja noustiin junaan.
Strasbourgissa loydettiin aika nopeasti (ei kuitenkaan turhan nopeasti) Hotel Victoria. Siisti, halpa ja hyvalla paikalla asemaan katsottuna. Joka kanavalta tuli ranskalaisia erotiikka -elokuvia. Niita aikamme katsottuamme paatimme siirtya syomaan. Loysimme hienon nakoisen ravintolan nimeltaan Hippo. Istuimme poytaan ja odotimme saavamme jotain muuta kuin "no inglis" -hokemista hyvin varustetulta tarjoilijaltamme. Saimme kuitenkin syotya ihan OK ruokaa. Emme jattaneet pesoakaan tippia ja puhuimme protestiksi tarjoilijalle suomea. Siitas sai, hah!
Hotel Victoria
Hotel VictoriaPaastyamme takaisin hotelliin katsoimme lisaa elokuvia, pokeria ja luimme. Sitten tuli uni simmuun. Nyt olemme 2x4m kopissa, missa on 7 konetta ja jota kutsutaan internet cafeksi. Ahdasta.
Lahdemme tasta seuraavaksi kohti Interlakenia tai ainakin sinneppain.
KAUHEE IKAVA KAIKKII TERKKUI AITIL JA MINTSUL ♥♥♥♥,
Manu
PS. Ranskalaiset nappaimet on viel enemma perseesta!
lauantai 14. elokuuta 2010
In Bruges
Hei vaan kaikille,
eilen saatiin uudet roomiet aamutuimaan. Liz, jenkki joka kiersi Eurooppaa yksin jo toista kuukautta, ROTHRIGEZ Braziliasta ja vanhempi espanjalainen pariskunta. Kaytiin Lizin kanssa syomassa ja tutustittiin vahan lisaa paikalliseen kulttuuriin.
Tanaan varmaan mennaan aikasin nukkuu koska vahan tota univelkaa paassy kertymaan. Huomenna siirrytaan kattomaan Pariisin ihmeita.
Soronoo,
Manu
PS. Belgiassa on paskat nappaimistot!
eilen saatiin uudet roomiet aamutuimaan. Liz, jenkki joka kiersi Eurooppaa yksin jo toista kuukautta, ROTHRIGEZ Braziliasta ja vanhempi espanjalainen pariskunta. Kaytiin Lizin kanssa syomassa ja tutustittiin vahan lisaa paikalliseen kulttuuriin.
2/2 julkaisukelpoisista. :(
Tanaan lahdettiin kohti nykyista olinpaikkaamme eli Brugesia. Jouduimme seisomaan junassa Antwerpeniin asti, porukkaa oli ku pipoa. Kun paasimme Brugesiin pyorimme ainakin tunnin etsiessamme hostellia. Loysimme lopulta mestaan, nimelta CHARLIE ROCKETS. Hieno paikka. Paikalle on saatu meidat ja yli 9000 skinheadia. Meilla on huoneessa myos urugualainen maailmanmatkaaja, joka sossottaa.
Hostellimme in Bruges.
Tanaan lahdettiin kohti nykyista olinpaikkaamme eli Brugesia. Jouduimme seisomaan junassa Antwerpeniin asti, porukkaa oli ku pipoa. Kun paasimme Brugesiin pyorimme ainakin tunnin etsiessamme hostellia. Loysimme lopulta mestaan, nimelta CHARLIE ROCKETS. Hieno paikka. Paikalle on saatu meidat ja yli 9000 skinheadia. Meilla on huoneessa myos urugualainen maailmanmatkaaja, joka sossottaa.
Hostellimme in Bruges.Tanaan varmaan mennaan aikasin nukkuu koska vahan tota univelkaa paassy kertymaan. Huomenna siirrytaan kattomaan Pariisin ihmeita.
Soronoo,
Manu
PS. Belgiassa on paskat nappaimistot!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)